Matkaoppaita sylin täydeltä

Tiedänpä muutaman ihmisen lukevan matkaoppaita aivan huvin vuoksi, heillä ei ole siis suunnitelmissa matkustaa ainakaan lähitulevaisuudessa kirjan kohteeseen. Jos itse haluan nojatuolimatkailla, luen mieluummin vieraaseen maahan sijoittuvaa kirjaa, matkaoppaiden lueskeleminen ilman matkaa tuntuu turhauttavalta. Onneksi minulla on syksyn aikana ollut hyvä syy tutustua niihin, ilman turhautumisen tunnetta!

Ottaisin mielelläni yhteiskuvan lukemistani matkaoppaista, mutta suurimman osan olen lainannut kirjastosta ja joutunut ne sinne jo palauttamaan. Olen ostanut omaksi kaksi Lonely Planetin opusta: Thailand's Islands & Beaches sekä Vietnam, Cambodia, Laos & the Greater Mekong.

Lisäksi kirjaston kautta olen lukenut Rough Guideja, Footprinttiä, Tammen Näe ja koe,
Suomalaista Matkaopasta sekä Mondon matkaopasta.

Englanninkielisistä suosikkini on ehdottomasti Lonely Planet. Kirjoitustyyli on matkaopasmaisen asiallista, mutta välillä sanoilla leikitellään, mikä tekee kirjoista viihdyttävääkin luettavaa. Lisäksi jokainen pikkuruinen saari taikka kyläpahanen ravintoloineen, baareineen ja majoitusvaihtoehtoineen on esitelty, ah sitä tiedonmäärää!

Rough Guidetkin ovat ihan mukiinmeneviä, mutta Footprintistäen erityisemmin innostunut. Opassarja ei tuo mitään uutta matkaoppaiden maailmaan. Lukija saa kyllä niistä tarvittavat tiedot, mutta kun valittavana on parempiakin vaihtoehtoja, miksi ei valitsisi niitä?

Suomenkielisistä oppaista pidän Mondosta sekä Suomalaisesta Matkaoppaasta. Molemmissa kirjoittajien persoonallisuus pääsee hyvin esiin, jälleen siis myös viihdyttävää luettavaa. Suomalaisen Markus Lehtipuu on erinomainen kirjoittaja ja Mondon opasta värittävät kirjailijoihin tai paikallisiin asukkaisiin liittyvät kiehtovat tarinat. Thaimaa-opas alkaa Mikael Perssonin hekumoinnilla paluusta Mangotaivaaseen, ja melkein itsekin tunsin riippuvani riippumatossa tuore, mehukas mango kädessäni. Myöskin katsaus bangkokilaisen "baaritytön" elämään oli kiinnostavaa luettavaa.

En erityisemmin pidä Tammen Näe ja koe -sarjasta. Minulla on myös sarjaan kuuluva Lontoo-opas ja nyt olen lukenut vanhempieni Vietnam-opasta. Ensinnäkin kirja on nidottu huonosti, se on vaikea avata ja juuri kun olet saanut oikean sivun esiin, kirja pongahtaa takaisin kiinni. Tätä ei todellakaan voi lukea syödessä! Toisekseen, opas lähinnä vain listaa eri kaupunkien nähtävyyksiä ja ravintoloita. Jollekin tällainen opas voi sopia, varsinkin jos toiveena on juosta nähtävyydestä toiseen, mutta itse kaipaan matkaoppaalta myös tunnelmointia, tarinoita sekä syvällisempää pohdintaa kohteen luonteesta.

Tässä aika pikainen katsaus matkaoppaisiin yleisesti ottaen. Jos haluatte jostakin kuvissa esiintyvästä oppaasta yksityiskohtaisemman arvioinnin tai muuta tietoa, kertokaa ihmeessä